Petter Wetter
Petter Wetter (1659 Växjö, Ruotsi – 1741 Helsinki) oli meritullintarkastaja, liikemies ja kartanonomistaja.[1]
Smålandissa Ruotsissa syntynyt Wetter avioitui 1688 Tukholmassa Brita Eriksdotterin kanssa ja muutti kahden lapsensa ja oman äitinsä kanssa leskenä Helsinkiin 1693. Hän avioitui seuraavana vuonna Briita Mattsdotterin (k. 1720) kanssa. Helsingin pormestari Abraham Wetter oli Petter Wetterin poika ensimmäisestä avioliitosta. Aateliton mutta myös porvaristoon kuulumaton Wetter oli ankara virkamies, joka harjoitti itsekin liiketoimintaa ja hankki merkittävän maaomaisuuden. Hän tarjosi lainoja velkaantuneille aatelisille, mm. Herttoniemen Jägerhornin (eli Jägerskiöld) ja Blåfieldin aatelissuvuille. Velanmaksuksi hän takavarikoi aatelisten kartanoita Herttoniemen alueella ja yhdisti ne Herttoniemen kartanoksi, vaikka lain mukaan vain aateli sai omistaa rälssitiloja.[1]
Wetter omisti myös krouvin sekä viinapolttimon, vaikkei hänellä niiden vaatimia porvarisoikeuksia ollutkaan. Hän kannatti raakapuun myyntiä englantilaisille, kunnes hankki omistukseensa sahan, jonka jälkeen vaati, että vain sahattua tavaraa sai myydä ulkomaille. Muutoinkin hän käytti häikäilemättömästi hyväkseen asemaansa kruunun virkamiehenä.[1]
Wetter omisti Helsingin ensimmäisen kivitalon, Burgmanin talon, joka oli aikansa loistokkain rakennus Helsingissä. Helsingin Herttoniemenrannassa on Petter Wetterin tieksi nimetty katu. Wetter pakeni Isovihan aikana venäläismiehitystä Tukholmaan, jossa hän asui 1712–1721. Sodan jälkeen Wetter palasi tullinhoitajaksi. Hän antoi 1725 Herttoniemen kartanon syytinkioikeutta vastaan pojalleen Abrahamille, jonka kuoleman jälkeen 1737 hän yritti turhaan saada kartanoa takaisin Abrahamin perikunnalta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Aalto, Seppo: Kauppiaita ja laivanvarustajia. Helsinkiläisten elämä Ruotsin aikana 1550–1809, s. 206–222. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-383-3.